Nyt kun kesä mennyt on...

Koko kesä on mennyt ja blogi jäänyt päivittämättä.  Aika on kyllä paljolti mennyt sukututkimuksen päivittämiseen ja käsityötkin vähemmälle.  Lähinnä olen viemisiksi kyläreissuille tehnyt bambulangasta pölyrättejä, mutta niistäkin on jäänyt kuvat ottamatta.

Näin netissä mukavan näköisen pyöreän pussukan olut- ja limsatölkkien klipseistä tehtynä. Ensin tein sinisen pienemmän ystävälle, joka on klipsuja mulle kerännyt ja sitten tein vähän isomman itselleni.

Sukulaispojalle pieni rahapussi.

  

Kokeiluna kännykkäkotelo. Napin tilalle pitäs varmaan vaihtaa neppari. Taakse tein takaosan levyisen palan, mistä kotelon saa kiinni vyöhön tai siitä sen voi ripustaa roikkumaan.

Pari lasikorua tuli tehtyä valmiiksi.  Kissat ja puu lasien välissä on hopeasavesta tehtyjä. Etenkin kissat onnistui hyvin, kun jaksoin hioa ne siisteiksi.  Lasinpoltossa tulleet ilmakuplat tuovat kivan lisän koruun.

Syyslomaviikolla oli kivenhiontakurssi

Toukokuussa kävimme keräämässä Ylämaan spektroliittikaivoksella spektroliittejä. Nämä kivet keräsi pikkupoika, joka kerää erilaisia kiviä aarrearkkuunsa.  Hioin kivet tasaisiksi ja kiillottelin niitä osittain.

Samalla Ylämaan reissulla toukokuussa löysin upean tummansinisen spektroliittikiteen, josta hioin kiven tähän hopeiseen rannerenkaaseen.

Myös nämä vihreän ja harmaan sävyiset spektroliittikiteet Ylämaalta viime toukokuussa löydetty.  Korupohjat on pienet, noin 1 cm x 1,5 cm, joten ehkä teen näistä korvakorut.



Hopeiseen sormuspohjaan hiottu hematiitti.

Joskus aikaisemmin laitoin lasinsulatusuuniin punaisia lasinpaloja tarkoituksena joskus tehdä niistä rannerengas.  Nyt löysin hyvän hopeisen pohjan niille.  Hiontakurssilla hioin lasinpalat samankokoisiksi ja pohjaan sopiviksi.

Tämän pienen tiikerinsilmän löysin Ylämaan jalokivimessuilta viime kesänä. Se oli laatikossa, ota kolme, maksa kaksi. Se oli siis valmiiksi hiottu.  Nyt kivenhiontakurssilla löysin sille sopivan riipuspidikkeen.  Pallo on irti, renkaat pitää sen paikallaan.

Muita kurssilla tehtyjä kivenhiontoja. 

Vasemmalla nuorison Kyprokselta tuomia kiviä.  Pyöreässä on tehty ura reunaan. siihen laitan myöhemmin hopealangan. Alemmassa on tehty pienet viillot lähelle yläreunaa ja pyöritän hopealangan kiven ympäri yläosaan ja teen siitä riipuslenkin.  Keskimmäiset kivet on ihan pihakiviä, toisessa on ura reunassa hopealankaa varten ja toiseen tulee lanka yläosaan.  Oikean laidan akaatti on sen edellisen varastetun tilalle.  Kiven päälle tulee hopeasavesta tehty puu ja reunan uraan hopealanka.

Rannekoruja

Etsiskelin kuvaa lusikkarannekorusta, minkä tein valmistujaislahjaksi vuonna 1977 saamastani hopeahaarukasta.  Haarukan piikit sahasin ohuemmiksi ja taivutin mutkalle.  Punoin siihen hopealangasta prinsessaketjua ja laitoin hopeisen lukon.  Tässä kuva nyt on.

Löysin samalla muitakin tekemiäni rannekoruja ja laittelen nyt kuvia niistäkin tähän...
 

Hopealangasta 0,6 mm punomalla tehty rannekoru.

Tässä on joitain koruja lähdössä Ylämaan messuille näytille viime vuonna.

Hopeisista lusikanperistä ja hopealangasta sekä hiomastani kivestä, minkä olen istuttanut hopeiseen korupohjaan.

Yksinkertainen punos hopealangasta sekä siihen liitettyjä hopeisia riipuksia ja kristallihelmiä

Siskolle 60 v lahjaksi.

Muinaisketjusta lähikuvaa. Riipuksina hopeasavesta tekemiäni lehtiä.

Hopealangasta 0,5 mm virkattu kaulanauha sekä rannerengas 

Käytän näitä yhdessä ranneketjuna.

Pienistä siemenhelmistä kumihimolla punottu rannerengas.

Lankana alpakka. Punoin kumihimolla pitkän puikon ympärille, näin sain punoksesta onton. Solmin päät merimiessolmulla ja pujotin pätkät punoksen sisälle.  Kivat rannelämmittimet!

Memoryvaijeriin kristallihelmistä tehty rannerengas.

Kristallihelmiä ja pennejä memoryvaijerissa.

Kristallihelmiä värillisessä vaijerissa, rannerengas sekä kaulanauha. Kaulanauhassa itse tehty lasikoruriipus.

Tätä katsoessa itkettää  :(.  Tämä varastettiin minulta Lappeenrannan Kansalaisopistolla viime syksynä!  Akaattikiven olen hionut muotoon, ajanut reunaan uran sahalla, pujottanut uraan hopealangan sekä tehnyt hopeasavesta päälle hopeisen puun.  Nauhan olen punonut kumihimolla.  Samaan sarjaan punoin myös rannerenkaan.

Toivottavasti korusta on edes jotain iloa varkaalle. Nimittäin varmasti tosi vaikea pitää näin uniikkia korua, sen tunnistaa helposti!  Ja hyvin moni tuttu tietää, että koru on varastettu minulta.

Viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä  rannekoru, mitä en ole tehnyt itse.  Tämän Mary Jane toi minulle viime kesänä tuliaisiksi Filippiineiltä. Kivet on tiikerinsilmää, ostettu Singaporesta ja nauha on nahkaa. Korun tekijä on Mary Janen sukulainen.

Ylioppilaalle

Tuoreen ylioppilaan oman kissan, Sofin kuvan mukaan tehdyt korvikset.  Nämä on tehty Premo-massasta ja huomasin, että tällaisissa töissä Fimo on parempi!

Onnea toisillekin tuoreille ylioppilaille, koulunsa päättäneille sekä pääsykokeisiin osallistuneille!

Onni on ystävä

.....joka osaa maalata....

Taiteilijan näkemys meidän omenapuista

Virkatut perhoskorvikset

Juttelimme chattiystävän kanssa virkatuista korvakoruista ja kehaisin näitä perhoskorviksia.  Serkkuni pitää näitä aina kesäisin  :).  Lenkit ja koukut on tehty hopeasta.

 

Tässä korvikset roikkuu serkulle tehdyssä korvakorutelineessä valmiina lähtöön.

Lusikkakoruja

Vaihteeksi tein pari lusikkakorua.  Lusikat on alpakkaisia sokerilusikoita. Sahasin varren päästä kukat pois niin, että lehtikoriste jäi sahatun tulppaanin lisäksi koristeeksi.  Kukista mietin, josko tekis korvakorut....

Tässä vielä kuva ystävältä saaduista ruusuista  :)

Hartsikoruja

Vihdoinkin ehtii päivittämään blogia!

Nyt sitten tulee useampi päivitys peräkkäin, eilen laitoin kaksi ja nyt tulee kolmas. Viime aikoina olen leikkinyt hartsin kanssa. Tässä uusimpia tekeleitä siitä materiaalista.

Nämä lehdet on hartsia ja värinä on kynsilakkakoristehiutaleita. Liimasin taakse neulat ja aion pitää näitä huiveissa tai puseron kauluksessa.

 Yhteiskuvassa on mukana myös Premo-massasta tehty joutsen. Tein tälläisen siskolle lahjaksi viime syksynä ja samalla tein samanlaisen itselleni. Nyt liimasin siihenkin neulan taakse ja pidän sitä joskus vaikka pikkutakin kauluksessa.

 

Nämä lehdet on tehty savesta. Ne on olleet pitkään laatikossa ja nyt liimasin niihinkin neulat taakse niin, että voin joskus vaihteen vuoksi laittaa savilehden koruksi.

Tämän kevään posiliinimaalaukset

Tänä keväänä maalasin Jerin posliinilautaselle. Täytetyönä tein korurasian kanteen ruusun ja serkulle Joensuuhun maalasin possun. Hän kerää kaikenlaisia possuja.

 

 

 Tein serkulle possun myös massasta. No, siitä tuli ihan tekijänsä näköinen   :)

Ylämaan messuille talkootöinä

Ylämaan jalokivimessut on tänä kesänä kesäkuun viimeinen viikonloppu.  Tein talkootyönä massasta ja hartsista koruja myyntiin tai arpajaisvoitoiksi Koruharrastajien pöytään.

Kehyksiä kissoille olen tehnyt massasta ja kuvat kiinnittänyt hartsilla. Kukkia on leikattu valokuvista ja puutarhakuvastoista. Muotit on silikonia ja korupohjat korumetallia. Alalaidan lehdet on hartsia.
Hartsin pitää kuivua paikallaan 3 vrk, joten koska jouduin kuljettamaan koruja 2 vrk kuluttua, tein ne suoraan kuljetuslaatikkoon. Sen vuoksi osa koruista on toisin päin.

Filigraanikorun tarina

Sain sen vihdoin valmiiksi!  Synttärilahjaksi itselleni  :)

Tiesin kyllä, mitä filigraanikoru on ja tiesin, että ei se ihan yksinkertainen ole tehdä...  Hopeasavesta onnistuu paljon yksinkertaisemmin, tosin tulos ei ole läheskään niin hieno.

Viime lauantain aihe Koruharrastajissa oli filigraanikoru hopealangasta.  Kunhan keksin sen, mitä teen ja minkä paksuisista langoista alan tekemään, alku oli suht helppoa. Mietin perhosta, sormusta tai sydäntä....    Sydän voitti!
Langat kuumennettiin, että ne pehmenee ja punottiin kaksinkerroin, että saatiin pitsimäinen kuvio. Tein myös sydämen ulkokehän punotusta langasta. Samasta langasta tein myös pari kuviota, että sain sydämeen tukevuutta. Sitten juottamaan...  Sehän onnistui suht helposti! Neljä juotosta samalla kertaa!!
Koristelu jatkui ohuemmalla langalla. Hieman suunnittelua ja taas juottamaan. Ei suurempia ongelmia siinäkään, ei ainakaan kolmea yritystä useampaa kertaa...  ja YES - sydän on valmis!

Mitäs muuta?  Lukko olis kiva, että sydämen saisi kaulahuiviin kiinni...   Pyöritin hopealangasta putkilon, minkä läpi neulalanka laitetaan niin, että neula saadaan pyörimään.  Toiseen päähän tein lenkin, minkä sisään neulan pää laitetaan, kun koru on kiinni.  Ja sitten juottamaan...  Olikohan päivä jo pitkällä vai pelkäsinkö ohuiden hopealankojen sulavan tai edellisten juotoksien irtoavan, mutta lukko ei meinannut millään tarttua kiinni.  Kiemuran tekeminen lenkin päähän auttoi, sillä sain hieman enemmän alaa juotokselle.  Tosi tarkkaan piti tehdä, ettei kaikki langat näy korun päälle. Ja välillä kun juotos petti, 'keitettiin' korua hapossa ja pestiin kratsiharjalla kaikki kuumennuksessa pintaan nousseet aineet pois.  Ja uusi yritys... 
    
Huomasin, että en ollut ainut hermostunut siinä vaiheessa - vierustoveri kiroili aika tavalla  :D.

Lopulta lukon hopeaosat oli paikallaan. Paitsi, että samalla olin juottanut myös lenkin kiinni niin, että neulaa on mahdoton saada lenkkiin tai siitä pois.  Ok, kotona se selvitetään korusahan avulla! Suunnittelin vielä helmiä koristeeksi.  Loput teen sitten kotona...

Sunnuntaina otin korun esiin ja ajattelin tehdä sen valmiiksi ennenkuin nuoriso tulee meille. Siis neulan tekoon...    Mistähän langasta neulan tekisin?   Hmmm.  hienoa... rautalankaa...   Paitsi voi ei! Lanka ei mahdu putkilon läpi! Ohuempi rautalanka on liian pehmeää...   Taas on sormi suussa...  Sitten löysin ohuempaa memory vaijeria, mikä kesti juuri ja juuri...
Kun sain neulan paikalleen, aloin laittamaan helmiä. Ihan ohuella hopealangalla kiinnitin pienen kristallihelmen.   Ja hups - lukko putosi irti.  Putkilossa oli liian pieni juotosala.  Murrrr....  Jospa pitäs tauon....



Vahingoista viisastuneena otin paksumman rautalangan, veivasin putken sen ympärille paksummalla hopealangalla ja jätin vielä pitkät langanpäät niin, että juotosalaa tulee enemmän.  Langanpäät tietenkin piti taivutella kuvioiden mukaan, ettei ne näy korun etupuolelle...  Sitten purin jo kiinnittämäni helmen irti, ettei se sula...  Ja sitten juottamaan...  Eka kerta - ehkä liian pitkä kuumennusaika -irti on.   Huoh! Toinen kerta - no ei ole kiinni!   Välillä keitin happovedessä ja puhdistin ja uusi yritys...   Äh! antaa olla!

Tänään päätin, että nyt tai ei koskaan. Jos nyt en saa sitä kiinni, käytän liimaa!  Ja hahaa! Toisella yrittämällä putkilo jäi tiukasti kiinni   :D  :D  Sitten happoveteen ja harjaus kratsiharjalla...

No niin! Nyt voisi laittaa helmet paikalleen...   Sunnuntaisen harjoittelun jälkeen sain ne aika hyvin...  Hienoa! Enää neula kiinni ja koru on kohta valmis...     Paitsi  :(   Putkiloa kiinni juottaessa juotospastaa on ollut myös putkilon sisällä, koska putkilo ei ole enää ontto!   Huh huh! Kohta on sellainen, että ei siihen voi porakonetta tarjota...  onneksi minulla on pieni käsipora!   Siinä tuli muutamat tv-ohjelmat katsottua sivusilmällä, kun veivasin putkiloa auki!  Oli juottunut sisältä kiinni muutaman millin matkalta.  Käsiparka!  Hyvää syntymäpäivää vaan   :D

Nyt vihdoin on neula paikallaan (vielä pitää terä terottaa), mutta en uskalla koskeakaan koruun pariin päivään, kun pelkään, että se hajoaa käsiin!!!!!!!!!!!  Ehkä joku päivä uskallan alkaa kiillottamaan sitä...  Käsivarsikin on kipeä....

Kehtaako tästä näin lähikuvaa edes laittaa?

Miksihän käsityö on niin kallista?

Nahkapallin uusi elämä

Vanha nahkapalli sai uuden päällyksen pääsiäiseksi.

Lusikkakoru hopeisesta (830) sokerilusikasta. Pinta jäi hieman kuparin väriseksi.