Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku...

Jepulis, hiekkakakkuja on tänään tehty. Tai sitten rahan väärentämistä...   tai hopeakoruja...   
Uskaltaako täällä netissä edes mainita rahan väärentämistä? Kohta koputtaa poliisi ovelle  :).   Lohdutukseksi toisille, ei tämä lyö leiville! Jos valaa kahdesta 100 markkasesta yhden, mutta hopeisen? Aivan liikaa työtä näillä työkaluilla.
Tehdään siis vain koruja...
Siskon miehen entinen taskukello oli ensimmäinen mieleen tuleva kohde. Toiseksi muistin 100 ja 200 markan kolikot, jotka on painettu v 1957. Ostin ne huuto.netistä joku aika sitten.

Tässä 100 markan kolikko ja takana siitä hopeinen valuharjoitelma, johon tuli ylimääräisiä koloja, joten valan sen uudelleen.

 Eipä sitten muuta kuin hommiin... muotin tekoon. Se tehdään hiekasta rautakehikkoon. Kolikko on piilotettu tuonne hiekan sekaan.

  Toisena kokeilen valaa tätä taskukellon kantta. Kuva on todella upea! Hieman vehnäjauhoja kannen pintaan, kehikko ympärille ja hiekkaa tiukkaan päälle.

 Sitten muotti käännetään, laitetaan toinen               puolisko kiinni ja taas hiekkaa tiiviisti.

  Tässä kuvassa on hiekkamuotit valmiina. Seuraavaksi kehikot avataan, otetaan mallit pois sisältä, suljetaan takaisin ja kaadetaan sulatettu hopea sisään.
 Hiekkavaluun tehdään kaasuaukoja ja reiän kohtaan tulee leveämpi aukko, josta hopeasula kaadetaan sisään. Myös kaasujen aukot täyttyvät hopeasta. Ne sahataan ja siistitään viilalla myöhemmin. Kaatoaukon kohtaan teen silmukan, josta voi ripustaa hopeakolikon ketjuun roikkumaan. Hopea on hopean sahauksesta tulevaa murua, langan pätkiä, levyn palasia ym. ym. hukkapaloja, joita tulee hopeakoruja tehdessä.

Toivottavasti valun tulos on parempi tällä kertaa...