Ylioppilaalle

Tuoreen ylioppilaan oman kissan, Sofin kuvan mukaan tehdyt korvikset.  Nämä on tehty Premo-massasta ja huomasin, että tällaisissa töissä Fimo on parempi!

Onnea toisillekin tuoreille ylioppilaille, koulunsa päättäneille sekä pääsykokeisiin osallistuneille!

Onni on ystävä

.....joka osaa maalata....

Taiteilijan näkemys meidän omenapuista

Virkatut perhoskorvikset

Juttelimme chattiystävän kanssa virkatuista korvakoruista ja kehaisin näitä perhoskorviksia.  Serkkuni pitää näitä aina kesäisin  :).  Lenkit ja koukut on tehty hopeasta.

 

Tässä korvikset roikkuu serkulle tehdyssä korvakorutelineessä valmiina lähtöön.

Lusikkakoruja

Vaihteeksi tein pari lusikkakorua.  Lusikat on alpakkaisia sokerilusikoita. Sahasin varren päästä kukat pois niin, että lehtikoriste jäi sahatun tulppaanin lisäksi koristeeksi.  Kukista mietin, josko tekis korvakorut....

Tässä vielä kuva ystävältä saaduista ruusuista  :)

Hartsikoruja

Vihdoinkin ehtii päivittämään blogia!

Nyt sitten tulee useampi päivitys peräkkäin, eilen laitoin kaksi ja nyt tulee kolmas. Viime aikoina olen leikkinyt hartsin kanssa. Tässä uusimpia tekeleitä siitä materiaalista.

Nämä lehdet on hartsia ja värinä on kynsilakkakoristehiutaleita. Liimasin taakse neulat ja aion pitää näitä huiveissa tai puseron kauluksessa.

 Yhteiskuvassa on mukana myös Premo-massasta tehty joutsen. Tein tälläisen siskolle lahjaksi viime syksynä ja samalla tein samanlaisen itselleni. Nyt liimasin siihenkin neulan taakse ja pidän sitä joskus vaikka pikkutakin kauluksessa.

 

Nämä lehdet on tehty savesta. Ne on olleet pitkään laatikossa ja nyt liimasin niihinkin neulat taakse niin, että voin joskus vaihteen vuoksi laittaa savilehden koruksi.

Tämän kevään posiliinimaalaukset

Tänä keväänä maalasin Jerin posliinilautaselle. Täytetyönä tein korurasian kanteen ruusun ja serkulle Joensuuhun maalasin possun. Hän kerää kaikenlaisia possuja.

 

 

 Tein serkulle possun myös massasta. No, siitä tuli ihan tekijänsä näköinen   :)

Ylämaan messuille talkootöinä

Ylämaan jalokivimessut on tänä kesänä kesäkuun viimeinen viikonloppu.  Tein talkootyönä massasta ja hartsista koruja myyntiin tai arpajaisvoitoiksi Koruharrastajien pöytään.

Kehyksiä kissoille olen tehnyt massasta ja kuvat kiinnittänyt hartsilla. Kukkia on leikattu valokuvista ja puutarhakuvastoista. Muotit on silikonia ja korupohjat korumetallia. Alalaidan lehdet on hartsia.
Hartsin pitää kuivua paikallaan 3 vrk, joten koska jouduin kuljettamaan koruja 2 vrk kuluttua, tein ne suoraan kuljetuslaatikkoon. Sen vuoksi osa koruista on toisin päin.

Filigraanikorun tarina

Sain sen vihdoin valmiiksi!  Synttärilahjaksi itselleni  :)

Tiesin kyllä, mitä filigraanikoru on ja tiesin, että ei se ihan yksinkertainen ole tehdä...  Hopeasavesta onnistuu paljon yksinkertaisemmin, tosin tulos ei ole läheskään niin hieno.

Viime lauantain aihe Koruharrastajissa oli filigraanikoru hopealangasta.  Kunhan keksin sen, mitä teen ja minkä paksuisista langoista alan tekemään, alku oli suht helppoa. Mietin perhosta, sormusta tai sydäntä....    Sydän voitti!
Langat kuumennettiin, että ne pehmenee ja punottiin kaksinkerroin, että saatiin pitsimäinen kuvio. Tein myös sydämen ulkokehän punotusta langasta. Samasta langasta tein myös pari kuviota, että sain sydämeen tukevuutta. Sitten juottamaan...  Sehän onnistui suht helposti! Neljä juotosta samalla kertaa!!
Koristelu jatkui ohuemmalla langalla. Hieman suunnittelua ja taas juottamaan. Ei suurempia ongelmia siinäkään, ei ainakaan kolmea yritystä useampaa kertaa...  ja YES - sydän on valmis!

Mitäs muuta?  Lukko olis kiva, että sydämen saisi kaulahuiviin kiinni...   Pyöritin hopealangasta putkilon, minkä läpi neulalanka laitetaan niin, että neula saadaan pyörimään.  Toiseen päähän tein lenkin, minkä sisään neulan pää laitetaan, kun koru on kiinni.  Ja sitten juottamaan...  Olikohan päivä jo pitkällä vai pelkäsinkö ohuiden hopealankojen sulavan tai edellisten juotoksien irtoavan, mutta lukko ei meinannut millään tarttua kiinni.  Kiemuran tekeminen lenkin päähän auttoi, sillä sain hieman enemmän alaa juotokselle.  Tosi tarkkaan piti tehdä, ettei kaikki langat näy korun päälle. Ja välillä kun juotos petti, 'keitettiin' korua hapossa ja pestiin kratsiharjalla kaikki kuumennuksessa pintaan nousseet aineet pois.  Ja uusi yritys... 
    
Huomasin, että en ollut ainut hermostunut siinä vaiheessa - vierustoveri kiroili aika tavalla  :D.

Lopulta lukon hopeaosat oli paikallaan. Paitsi, että samalla olin juottanut myös lenkin kiinni niin, että neulaa on mahdoton saada lenkkiin tai siitä pois.  Ok, kotona se selvitetään korusahan avulla! Suunnittelin vielä helmiä koristeeksi.  Loput teen sitten kotona...

Sunnuntaina otin korun esiin ja ajattelin tehdä sen valmiiksi ennenkuin nuoriso tulee meille. Siis neulan tekoon...    Mistähän langasta neulan tekisin?   Hmmm.  hienoa... rautalankaa...   Paitsi voi ei! Lanka ei mahdu putkilon läpi! Ohuempi rautalanka on liian pehmeää...   Taas on sormi suussa...  Sitten löysin ohuempaa memory vaijeria, mikä kesti juuri ja juuri...
Kun sain neulan paikalleen, aloin laittamaan helmiä. Ihan ohuella hopealangalla kiinnitin pienen kristallihelmen.   Ja hups - lukko putosi irti.  Putkilossa oli liian pieni juotosala.  Murrrr....  Jospa pitäs tauon....



Vahingoista viisastuneena otin paksumman rautalangan, veivasin putken sen ympärille paksummalla hopealangalla ja jätin vielä pitkät langanpäät niin, että juotosalaa tulee enemmän.  Langanpäät tietenkin piti taivutella kuvioiden mukaan, ettei ne näy korun etupuolelle...  Sitten purin jo kiinnittämäni helmen irti, ettei se sula...  Ja sitten juottamaan...  Eka kerta - ehkä liian pitkä kuumennusaika -irti on.   Huoh! Toinen kerta - no ei ole kiinni!   Välillä keitin happovedessä ja puhdistin ja uusi yritys...   Äh! antaa olla!

Tänään päätin, että nyt tai ei koskaan. Jos nyt en saa sitä kiinni, käytän liimaa!  Ja hahaa! Toisella yrittämällä putkilo jäi tiukasti kiinni   :D  :D  Sitten happoveteen ja harjaus kratsiharjalla...

No niin! Nyt voisi laittaa helmet paikalleen...   Sunnuntaisen harjoittelun jälkeen sain ne aika hyvin...  Hienoa! Enää neula kiinni ja koru on kohta valmis...     Paitsi  :(   Putkiloa kiinni juottaessa juotospastaa on ollut myös putkilon sisällä, koska putkilo ei ole enää ontto!   Huh huh! Kohta on sellainen, että ei siihen voi porakonetta tarjota...  onneksi minulla on pieni käsipora!   Siinä tuli muutamat tv-ohjelmat katsottua sivusilmällä, kun veivasin putkiloa auki!  Oli juottunut sisältä kiinni muutaman millin matkalta.  Käsiparka!  Hyvää syntymäpäivää vaan   :D

Nyt vihdoin on neula paikallaan (vielä pitää terä terottaa), mutta en uskalla koskeakaan koruun pariin päivään, kun pelkään, että se hajoaa käsiin!!!!!!!!!!!  Ehkä joku päivä uskallan alkaa kiillottamaan sitä...  Käsivarsikin on kipeä....

Kehtaako tästä näin lähikuvaa edes laittaa?

Miksihän käsityö on niin kallista?

Nahkapallin uusi elämä

Vanha nahkapalli sai uuden päällyksen pääsiäiseksi.

Lusikkakoru hopeisesta (830) sokerilusikasta. Pinta jäi hieman kuparin väriseksi.

Pikkutytön 5 v-synttärit

Esikoinen tarjosi ruuat Rossossa. Samalla juhlittiin tytön 5-v synttäreitä.

Serkkuni oli tehnyt ihanat lapaset, juuri tytön lempiväriä ja vielä Hello Kitty-kuva! Sain ne vaihtokaupalla itselleni ja liitettyä lahjaan!  Harmi, ettei ne ole kurarukkaset, niitä ei voi viedä tarhaan  :(  Tyttö tuumasi, että ne olisi ihan likaiset sitten!

Olin tehnyt synttärilahjaksi kynsilakkakorun, missä on kiilteenä hänen omaa kynsilakkaansa. Toinen koru on hartsilla liitetty nalle ja kukka simpukkahelmen keskelle.

 Hups! Simpukkahelmikoru on mennyt kuvassa väärin päin! Nallen pää jää nyt kukan taakse.

Serkku postitti lapaset kivassa rasiassa. Tuunasin rasiaa hieman servetillä  :) Serkun laittamilla kengännauhoilla oli hyvä sitoa rasia rusetille!

 

Isoveli sai yhden numeron uudesta Hyönteiset-lehtisarjasta. Lehden mukana tuli oikea skorpioni, mikä on laitettu akryylipalan sisään.  Kovasti veli tykkäsi ja pikkutyttökin ihmetteli, että onko skorpioni laitettu sinne elävänä? Selitin, että ei tietenkään, sehän olisi eläinrääkkäystä.  

 

Jeri posliinilautasella

" Sinä olet sitten kehittynyt tässä posliininmaalauksessa" sanoi ystäväni samasta ryhmästä, kun näki tämän työn. Kiitos, Lea! Olen samaa mieltä, olen kehittynyt tosi paljon ja suuret kiitokset siitä saa opettajamme! Erikoisesti tässä työssä sain paljon tukea ja hyvää opastusta.

Jeri (Little Cracker) oli meillä vuosina 1987-1989. Cairnterrieri on terhakka, oppivainen rotu pienestä koostaan huolimatta. Jerin kennelnimikin oli luonnetta kuvaava: Little Cracker on suomeksi pieni paukkukaramelli!
Esikoisen astman puhjettua jouduimme luopumaan Jeristä, mutta se sai hyvän kodin Espoosta.

Katselemme kotonta sopivaa kohtaa seinältä, mihin Jeri pääsee poseraamaan. Sen aikaa lautanen saa olla tässä telineessä kaapin päällä. Mahdollisesti kokeilen maalata saksanpaimenkoiramme kuvaa syksyllä...

Massailua, sormuskissa ym...

Olen nyt tykästynyt tekemään kissoja. Sininen sormuskissa oli eka kokeilu ja nyt eka kirjava kissa tehty. Tämä on hieman isompi kuin se sininen. Kissan kuvan perusteella tein kuvioinnit kissaan ja viiksikarvoja sain mummon vanhasta peruukista  :)  Taas tuli todistettua, että mitään ei saa heittää pois!

 

 Massasydän sai vihdoin nahkaisen hihnansa ja oli mulla kaulassa jo tiistaina.

Kevään värein perhosia! Näistä tulee ainakin yksi hiuspinni 5-vuotislahjaksi.

 Virkkuukoukkuja tuunattu käyttökuntoon!

 Tein massasta kehyksiä, joihin kokeilen laittaa kuvia kiinni hartsin avulla.

Virkattu matto

Pitkään on ollut suunnitelmissa purkaa vanha virkattu matto, missä oli jo reikiä. Sen oli siskoni virkannut joskus yli 40 v sitten ja se oli kovassa käytössä heillä, veljeni perheessä ja lopuksi meillä eteisen mattona. Se oli pyöreä ja ihan tasaista virkkausta. Paljon jouduin katkomaan kuteesta huonoja kohtia pois, mutta yllättävän kestävää kude oli.  

Nyt vanha kude sai uuden mallin ja on meidän olohuoneen lattialla. Maton halkaisija on noin 120 cm.

 

Meidän siivoojan tyttö sai 14 v synttärilahjaksi kissakorvikset.

Hämis lähtee

Eilen lähti hämis postissa serkkuni luo. Hyvää matkaa, Hämis!
Tein hänelle tälläisen matka-arkun, missä on sivussa (olosuhteiden pakosta) hengitysaukko.

 

   

Kirjoituskurssilla muutama vuosi sitten tutustuin runoihin ensimmäistä kertaa kunnolla. Muutama viikko sitten samaisella kirjoituskurssilla ollut ystäväni toi minulle kappaleen omasta ensimmäisestä runo-kirjastaan. 

"  Sanat jonottavat                                      
   tässä tienristeyksessä
   vaeltaakseen paperin
   valkealle aavikolle,
   kertoakseen toisia valheita,
   maalatakseen kirjavalla pensselillä. "



Oma mielenkiintoinen maailmansa, tämä kirjoittaminen!

Lasia jälleen

 Maanantaina kävin hakemassa kansalaisopistolta lasinsulatuksen lyhytkurssin töitä. Hyvin oli kaikki onnistunut ja huomaan, että tässäkin taito kehittyy, kun tekee enemmän. Suunnittelin töitä  jo etukäteen kotona ja jonkin verran leikkasin lasia valmiiksi. Tosin työhuoneeseen ei voinut vähään aikaan mennä sukkasillaan ennen kuin sain lasinsirut siivottua sieltä pois.

 Tämä pieni lautanen tulee pariksi edellisen kurssin isommalle lautaselle, mikä on tehty samasta vihreästä lasista.

Toinen pieni lautanen on tehty lasisilppua ripottelemalla lasilevyn päälle. Ihan kiva tämäkin, vai mitä?

 Koivunlehtiä oli kiva tehdä. Innostuin niin, että tämän ison lautasen lisäksi tein myös ikkunakoristeen.

 Tässä kaikki lautaset sivusta kuvattuna. Näiden lisäksi tein muutamn korun, joista laitoin kuvan tänne jo aikasemmin.

Hämiksiä ja turilaita sekä sormusteline

Serkku pyysi tekemään helmistä hämähäkin päähineeseen. Otin haasteen vastaan  :).  Pitää kyllä sanoa, että toisen osaisin tehdä paremmin, tämä oli hieman harjoittelua. Mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu. No, jos perustan sen hämähäkkipajan, niin sitten...  Se olisikin hyvää siedätyshoitoa hämähäkkikammoiselle minälle...

 

Varastoistani sattui löytymään kristalleja, jotka kuvastaa vieressä olevia värejä. Pienet helmet jaloissa on tumman vihreitä ja violetteja siemenhelmiä. Hämähäkistä oli tarkoitus tehdä hieman karmiva, joten mielestäni nuo helmet sopii siihen hyvin. Jalkojen kiinnityksen olisin voinut tehdä fiksummin, nyt oli töitä saada kiinityskohdat peitettyä piiloon. Liimasin rautalankojen päälle noita samoja siemenhelmiä ja lopulta peitin langat mustalla fimo-massalla.

 

Tämä turilas tuli mulle korjattavaksi ilman päätä ja toinen siipi epäsiististi liimattuna. Koru on vanha, omistajansa suvussa kulkenut ja näinollen arvokas. Irrottelin kaikki liimaukset pois, myös neulan takanta. Liimasin siiven parempaan asentoon, tein massasta pään ja laitoin siihen kuparilangasta pienet tuntosarvet. Alkuperäisestä korusta mulla ei ole tietoa, mutta katselin netistä turilaiden kuvia. Suurin työ oli liimauksien irrottelussa ja sopivan värin sekoittelussa massasta.

Sitten vielä kuvia uudesta sormustelineestäni! Huomasin kuvissa olevan viirullisen puisen kissan Manukatin hyllyllä ja pyysin sen malliksi. Fimo-massasta muovailin mallin mukaan oman kisun.
Nyt pysyy sormukset yhdessä ja samassa paikassa ja hyllylle tulee kiva yksityiskohta lisää.